A) Tiedonkeruumenetelmät
1. - Seuraisin lapsen toimintatapoja ja käyttäytymismallia (havainnointi).
- Keskustelisin mahdollisesti lapsen omaisten kanssa.
- Lapsen kanssa keskustelemalla.
- Tutustuisin lapsen vasuun.
- Kirjalliset kyselyt, lausunnot ja suunnitelmat.
- Kyselisin lapsesta myös työyhteisöltä.
2. - Esimerkiksi jos lapsella on häiriökäyttäytymistä. Voisin saada tietoa
käyttäytymisen taustalla vaikuttavista asioista, esim. erilaiset sairaudet, kuten ADHD.
Ajoissa huomattuun käytösmalliin voidaan puuttua ja mahdollisesti vaikuttaa. Lasten
vanhempien kanssa keskustelu on tärkeää, kuten myös muun hoitohenkilökunnan
kanssa. Mahdolliset diagnoosit ja tieto sairauksien vaikutuksesta käyttäytymiseen on
tarpeellista tietää. Eri tietolähteet antavat erilaista tietoa, mitä voidaan
yhdistellä. Hyödyntämällä erilaisia toimintatapoja helpotetaan kasvatustyön prosessia ja
päästään helpommin mahdolliseen tavoitteeseen, eli tässä tapauksessa lapsen
hallitsemiseen.
B) Työprosessi
1. - Havainnot= Lapsesta tehdään erilaisia havaintoja kyselemällä ja haastattelemalla
omaisia ja kasvattajia, ja tarkkailemalla lapsen käyttäytymistä eri tilanteissa.
- Tavoitteet= Asetetaan jokin tavoite lapselle, minkä toteuttamiseen haetaan erilaisia
keinoja.
- Toteutus= Toimitaan suunnitelmien mukaan, jotta haluttu lopputulos toteutuisi.
- Arviointi= Arvioidaan jälkeenpäin suunnitelman toteutumista/onnistumista.
- Hoito-ja kasvatustyön prosessia on tärkeä noudattaa, jotta päästäisiin haluttuun loppu-
tulokseen.
2. - Leikkitilanne: Huomaan, että Ville yrittää toistuvasti viedä Maijan leikkikoiraa.
Tavoitteeksi asetan sen, ettei Ville häiritsisi Maijan leikkiä.
Puuttuisin aina tilanteeseen selittämällä Villelle, ettei toisen kädestä
voi viedä leluja ja ehdottaisin Villelle korvaavaa lelua. Jos samanlaista
lelua ei olisi annettavissa, tai sellaista, mikä kävisi Villelle, ehdottaisin
lelujen vuorottelua tai yhdessä leikkimistä. Painottaisin kuitenkin Villelle,
että mitään ei voi ottaa toisen kädestä, ilman lupaa. Toistaisin kyseisen
toiminnan aina sen tapahtuessa. Lopulta Ville oppii odottamaan omaa
leikkivuoroa, tai kysyy minulta, jos haluaisi myös leikkiä kyseisellä
lelulla. Suunnitelma toimi moitteettomasti, vaikka siihen jouduttiinkin
käyttämään erilaisia keinoja.
- Päivittäistilanne: Ville ei osaa olla rauhallisena jonossa. Asettaisin tavoitteeksi Villen
rauhallisen oleskelu jonossa. Kun lähden kävelemään jono perässäni
ja huomaan, että Ville ei pysy halutussa jonossa, tai muuten on
häiriöksi, pysäyttäisin jonon. Sanoisin Villelle, ettei jono liiku, ennen
kuin hän rauhoittuu. Toistaisin tapahtumaa. Jos Ville ei rauhoitu,
otan häntä kädestä kiinni ja kävelemme yhdessä. Selitän hänelle,
miksi kävelemme käsikkäin ja kuinka jonossa tulisi käyttäytyä.
Lopulta Ville ymmärtää huonon käyttäytymisensä ja kävelee
esimerkillisesti jonossa, niin kuin pitääkin.
Lopulta Ville ymmärtää huonon käyttäytymisensä ja kävelee
esimerkillisesti jonossa, niin kuin pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti