sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Havainnointitehtävä




Havainnointilapsenani toimii 3-vuotias Iiris (nimi muutettu). Seurasin hänen toimintojaan kotona. Iiris on luonteeltaan iloinen ja hyvin toimelias.  

Virtaa riittää ja aktiviteettien keksiminen talvella on hieman haasteellista. Iiris tykkää kuitenkin paljon ulkoleikeistä, esimerkkinä talviset pulkka- ja kolaleikit.

Sisällä tekemistä riittää. Iiris on innostunut vesiväreillä värittämisestä. Niiden parissa vierähtää tovi, jos toinenkin. Tutuksi on tullut myös erilaiset liidut ja värikynät. Seinissä onkin havaittavissa pientä todistusaineistoa.


Iiris viettää mielellään aikaa myös lastenohjelmien ja lastenpelien parissa. Tabletilta Iiris katsoo lapsille tarkoitettuja opetusvideoita, missä mm. lauletaan numeroita. Myös eläinaiheiset pelit kiehtovat. Hänelle on kuitenkin laitettu aikaraja kyseisille huveille.

Iirikseltä löytyy kotileikkeihin tarkoitetut leikkihellat ja astiat. Niillä hän tykkää "tehdä ruokaa" ja usein äiti onkin "ravintolan" asiakkaana. Eriväriset astiat ovat kuulemma hyödyksi värien opettelemisessa.

Myös palloleikit ovat Iirikselle mielekästä puuhaa. Pallon kiinniottamisessa on vielä hieman opettelua, mutta pallon sihtaaminen aikuiselle sujuu hyvin. Palloleikeissä lapsen silmän ja käden yhteistoiminta, sekä aistien yhteistoiminta kehittyvät.

Iiris osaa itse syödä ruokansa, mutta pieni avustaminen ruoan rappaamisessa on tarpeen. Juominen luonnistuu mutkattomasti.
Hienomotoriikan kehittyessä, myös oikeanlainen ote aterimesta kehittyy ajan kanssa.

Iiriksen kognitiivinen kehitys on hyvä. Hän sanoo pitkiä, järjellisiä lauseita.
Hän osaa jo kertoa hieman avustetusti mm. päiväkotielämästä nimeten hoitajat ja ystävät, sekä laulaa päiväkodissa opittuja lauluja.

Iiris osaa kertoa melko hyvin, mitä haluaa seuraavaksi tapahtuvan. Hän osaa esimerkiksi kertoa, mikä olisi mieluista tekemistä.
Ajallinen kehitys on vielä opettelua, mutta illan ja yön hän osaa yhdistää nukkumiseen.
Hän ymmärtää hyvin puhetta ja osaa tuoda käteen pyytämän esineen, esim. oman lautasen pöydästä.

Iiris on todella iloinen ja sosiaalinen lapsi. Hän on myös melko arkailematon tuttujen ihmisten seurassa ja halailu on hänelle tapa osoittaa kaveruutta. Jos ympärillä on paljon outoa porukkaa, Iiriksellä menee hieman aikaa kontaktin luomiseen.
Toisten lasten kanssa Iiris on huomaavainen ja antaa mielellään toisten leikkiä hänenkin leluillaan.
Hän keksii leikinaiheita myös yksin, eikä aikuista tarvita enää paljoa paikkaamaan leikkikaveria.


Iiris vaikuttaa olevan todella onnellinen, tasapainoinen ja hyvinvoiva lapsi.













2. Digitaalinen Portfolio




a) Pohdi, miksi rajojen asettaminen on tärkeää?

- Rajojen asettaminen tuo lapselle turvaa. Ilman selkeitä rajoja, millään ei ole väliä.
Esimerkki 1: Lapsi kiikkuu pöydillä ja seisoo tuoleilla. Pyydän lasta lopettamaan ja kerron turvallisuusriskeistä. Ehdottaisin, että menisimme esim. kiipeilemään niihin tarkoitettuihin kaiteisiin, tai sitten mahdollisesti toimintaa voisi jatkaa ulkotelineessä.
Esimerkki 2: Lapsi piirtelee seinälle kynällä. Käskisin lapsen lopettaa piirtämisen seinälle. Kertoisin, kuinka kynä sotkee seinän ja ei ehkä lähde pesemällä pois. Hakisin pesutarvikkeet ja putsaisin seinän lapsen kanssa yhdessä (ikä huomioiden). Ehdottaisin lapselle paperille piirtämistä ja tarvittaessa ohjaisin lapsen askartelupöydän äärelle. Kertoisin, että piirtäminen on sallittua vain sille tarkoitetuille pinnoille (paperi).



b) Pohdi, miksi ohjaava kasvatustyyli on tärkeää?

- Ohjaava kasvatustyyli on toista arvostava, sekä aitoja tunteita ilmaiseva kasvatustyyli. Vanhempi pääsee helpommin lapsen lähelle. Perustellut rajat antavat lapselle mahdollisuuden ymmärtää tekojen motiivia ja seurauksia, jonka kautta hän oppii hallitsemaan käytöstään.



1. Digitaalinen portfoliotehtävä





   A) Tiedonkeruumenetelmät

   1.  - Seuraisin lapsen toimintatapoja ja käyttäytymismallia (havainnointi).
        - Keskustelisin mahdollisesti lapsen omaisten kanssa.
        - Lapsen kanssa keskustelemalla.
        - Tutustuisin lapsen vasuun.
        - Kirjalliset kyselyt, lausunnot ja suunnitelmat.
        - Kyselisin lapsesta myös työyhteisöltä.
     
    2.  - Esimerkiksi jos lapsella on häiriökäyttäytymistä. Voisin saada tietoa
           käyttäytymisen taustalla vaikuttavista asioista, esim. erilaiset sairaudet, kuten ADHD.
           Ajoissa huomattuun käytösmalliin voidaan puuttua ja mahdollisesti vaikuttaa. Lasten
           vanhempien kanssa keskustelu on tärkeää, kuten myös muun hoitohenkilökunnan
           kanssa. Mahdolliset diagnoosit ja tieto sairauksien vaikutuksesta käyttäytymiseen on
           tarpeellista tietää. Eri tietolähteet antavat erilaista tietoa, mitä voidaan
           yhdistellä. Hyödyntämällä erilaisia toimintatapoja helpotetaan kasvatustyön prosessia ja
           päästään helpommin mahdolliseen tavoitteeseen, eli tässä tapauksessa lapsen
           hallitsemiseen. 


    B) Työprosessi

    1.  - Havainnot= Lapsesta tehdään erilaisia havaintoja kyselemällä ja haastattelemalla
           omaisia ja kasvattajia, ja tarkkailemalla lapsen käyttäytymistä eri tilanteissa.
         - Tavoitteet= Asetetaan jokin tavoite lapselle, minkä toteuttamiseen haetaan erilaisia
            keinoja.
         - Toteutus= Toimitaan suunnitelmien mukaan, jotta haluttu lopputulos toteutuisi.
         - Arviointi= Arvioidaan  jälkeenpäin suunnitelman toteutumista/onnistumista.
        
         - Hoito-ja kasvatustyön prosessia on tärkeä noudattaa, jotta päästäisiin haluttuun loppu-
           tulokseen.
      

    2.  - Leikkitilanne: Huomaan, että Ville yrittää toistuvasti viedä Maijan leikkikoiraa.
                                  Tavoitteeksi asetan sen, ettei Ville häiritsisi Maijan leikkiä.
                                  Puuttuisin aina tilanteeseen selittämällä Villelle, ettei toisen kädestä
                                  voi viedä leluja ja ehdottaisin Villelle korvaavaa lelua. Jos samanlaista
                                  lelua ei olisi annettavissa, tai sellaista, mikä kävisi Villelle, ehdottaisin
                                  lelujen vuorottelua tai yhdessä leikkimistä. Painottaisin kuitenkin Villelle,
                                  että mitään ei voi ottaa toisen kädestä, ilman lupaa. Toistaisin kyseisen
                                  toiminnan aina sen tapahtuessa. Lopulta Ville oppii odottamaan omaa
                                  leikkivuoroa, tai kysyy minulta, jos haluaisi myös leikkiä kyseisellä
                                  lelulla. Suunnitelma toimi moitteettomasti, vaikka siihen jouduttiinkin
                                  käyttämään erilaisia keinoja.

          
         - Päivittäistilanne: Ville ei osaa olla rauhallisena jonossa. Asettaisin tavoitteeksi Villen
                                       rauhallisen oleskelu jonossa. Kun lähden kävelemään jono perässäni
                                       ja huomaan, että Ville ei pysy halutussa jonossa, tai muuten on
                                       häiriöksi, pysäyttäisin jonon. Sanoisin Villelle, ettei jono liiku, ennen
                                       kuin hän rauhoittuu. Toistaisin tapahtumaa. Jos Ville ei rauhoitu,
                                       otan häntä kädestä kiinni ja kävelemme yhdessä. Selitän hänelle,
                                       miksi kävelemme käsikkäin ja kuinka jonossa tulisi käyttäytyä.
                                       Lopulta Ville ymmärtää huonon käyttäytymisensä ja kävelee
                                       esimerkillisesti jonossa, niin kuin pitääkin.
                                       
                                      
      

















          
     
            

Korvaava tehtävä: Erilaiset kasvatustyylit



                                                   




  •  1. Ei rajoja, ei rakkautta = laiminlyövä kasvatustyyli

          - Vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsen perustarpeista eivätkä
            myöskään takaamaan lapselle turvallista rakastavaa kasvuympäristöä.

          - Kasvattajilla voi olla taustalla esim. päihdeongelmaa



          2. Ei rajoja, rakkautta = hemmotteleva, lapsijohtoinen, vapaa kasvatustyyli

           - Kasvattaja asettaa lapselle rajojen sijaan toivomuksia, ehdotuksia ja kysymyksiä.

           - Lapsella on vapaus päättää omista sekä mahdollisesti koko perheen toiminnoista.

         
          3. Rajoja, ei rakkautta = komenteleva, aikuisjohtoinen kasvatustyyli

           - Kasvattaja ei anna lapselle mahdollisuutta tuoda omaa näkemystä esille.

           - Lapsen tunteita ei oteta huomioon.

           - Kasvattajan asettamien sääntöjen noudattaminen on ehdotonta.

           - Kyseiseen kasvatustyyliin kuuluu usein kurittava ja lasta nöyryyttävä asenne.


          4. Rajoja, rakkautta = ohjaava, vuorovaikutteinen, lapsilähtöinen kasvatustyyli

            - Kyseinen kasvatustyyli tukee kasvattajan ja lapsen vuorovaikutusta huomioiden
              lapsen ikä- ja kehitysvaiheen.

            - Kasvattaja arvostaa ja kuuntelee lapsen mielipiteitä, sekä ottaa vastuuta lapsen
              turvallisen kasvuympäristön takaamiseksi.

            - Anteeksiantaminen ja pyytäminen.

            - Lapselle asetetaan rajat ja niiden noudattamista valvotaan.

            - Kyseistä kasvatustyyliä pidetään kaikista parhaimpana kasvatustyylinä.


  •  Top- jaksolla ohjaavan, vuorovaikutteisen kasvatustyylin toteuttaminen on tärkeää. Kuuntelisin ja ohjaisin tilanteissa, missä lapsi tarvitsee tukea esimerkiksi leikkikavereiden saamisessa. Myös lapsen toiveiden kuunteleminen on tärkeää, kuten mielekkään tekemisen löytäminen. Lapsen huomiointi mm. nimeltä kutsuminen, kuunteleminen ja leikkiminen yhdessä tuo lapselle turvaa ja luottamusta.

  • Rajojen asettaminen tuo lapselle turvaa. Esimerkki: Ville yrittää viedä palapelin Maijalta. Kieltäessäni Villeä, hän alkaa itkeä. Selitän Villelle, ettei toisen palapelejä voi viedä ja ehdotan, että haettaisiin toinen, oma palapeli. Ville rauhoittuu ja alkaa tekemään omaa palapeliä.

  • Kasvatuskumppanuus tarkoittaa vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaa yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Vanhemmalla on päävastuu kasvatuksesta. Henkilöstöllä on ammattiosaamista ja vastuu tasavertaisen kumppanuuden toteutumisesta. Top- jakson esimerkki: Lapsen ja vanhemman erotilanteessa tukeminen on tärkeää. Kun vanhempi jättää lapsen hoitoon, menisin heitä vastaan. Vanhemman on hyvä sanoa lapselle lähtevänsä ja tulevan sitten hakemaan, kun päivä loppuu. Jos lapsi alkaa itkemään, ehdottaisin mukavaa tekemistä ja puhuisin rauhallisesti, mukavalla äänensävyllä. Voisin ottaa vaikka lapsen syliin (en kuitenkaan pakosta, myös käden tarjoaminen kävisi) ja kertoisin, mitä päivä tuo mukanaan ja pyydän sanomaan vanhemmalle heippa. Kun tilanne menee ohitse, ohjaan lapsen leikkimään ja tarkkailen, että lapsi pääsee mukaan leikkiin. Jos lapsi on ollut kovin itkuinen, tai hätäinen, olisin mukana hänen seurana ja keksisin tekemistä.